Tamma Arietta 1606 (14.7.1989 -5.1.2014 )

Astutimme Symphonyn (i. Trumf, ei. Sombrero, ii. Polarstern) Suomeen tuodulla hannoveriori Argwohn II 50 (i. Argus, ii. Abdulla, ei. Grande). Argwohn oli hyvin jalo ja moderni ratsuhevonen, jolla on Suomessa useita hienoja jälkeläisiä ja se on niistä saanut jälkeläispalkinnon AB. Sen kuuluisimmat pojat ovat siitosori Königin´s Sohn KS 69 ja valjakkoajon maailmanmestari SG Oberon. Ensimmäinen kasvattimme, Sonatina, samasta yhdistelmästä jouduttiin lopettamaan takajalan murtumisen vuoksi valitettavasti jo 1,5- vuotiaana. Sonatina oli väriltään äitinsä kaltainen perinteinen punaruunikko ja Ariettasta tuli enemmän isänsä värinen, punarautias. Siksi se nimettiin isänsä alkukirjaimen mukaan.

Arietta syntyi 14.7.1989 Lohjalla. Sen kanssa harrastimme jalostukseen liittyviä asioita aktiivisesti jo pikkuvarsasta pitäen: veimme sen vuosittain 1-3 –vuotiaana Hippoksen varsanäyttelyihin (II-III palkintoja). 4-vuotiaana se osallistui kaksipäiväiseen Ratsujalostusliiton laatuarvosteluun ja se kantakirjattiin 9-vuotiaana II-palkinnolla (7-8-7-7-6=35p).

Netasta lisätietoja mm. rekisteriote, sukutaulu ym. löytyy  sukupostista ja linkistä ARIETTA.

Arietta, eli Netta, oli hyvin fiksu ja kiltti hevonen, joka pyrkii kantamaan ratsastajaansa kuuliaisesti kaikkialla. Vain muutaman kerran ratsastaja suistui sen selästä ja se olitodella ihanteellinen kumppani myös terveytensä puolesta. Netan kanssa pystyimme harrastamaan kaikkea mitä halusimme. Kilpailimme sillä alue- ja seuratasolla sekä koulu- että estekilpailuissa ja se veti mm. yleisöä laskiaisriehassa vetohiihtoratsuna. Nuorena hevosena ennen ratsun tehtäviä ajoimme sillä myös paljon kärryillä.

Netalla on kaksi varsaa Bellezza TR (synt. 2000 i. Amiral, elit-hingst) ja Concertino TR (synt. 2004 i. Rotspon), joista tarkemmin omissa esittelyissään. Netta eli pitkän ja onnellisen elämän kunnes se nukutettiin ikiuneen omassa karsinassaan 5.1.14.

Vieressä Netta on 2013 talvella tarhassa ja alhaalla Netta ja Minna estekisoissa Naantalissa Caballos-tallilla 1995.