Tallivahteja on tähän mennessä 22 vuoden aikana rekisteröity yhteensä 165 kappaletta. Yhä useampi pennunostaja löytää tulevat pentueemme jo ennen astutuksia ja haluaa juurikin Tallivahdin. Se on kerrassaan upeaa ja vielä kun saisin innostettua yhä useamman pennunostajista palvelus- ja pelastuskoiraharrastuksiin, olisin vielä tyytyväisempi. Tällä hetkellä noin kolmasosa kasvateistani menee tavoitteellisille harrastajille. Samaan tahtiin, kun kiinnostus käyttökoiraharrastuksiin on vahvistunut, on näyttelyharrastaminen vähentynyt. Monet kokevat koiran luonteen ja koulutettavuuden paljon tärkeämmäksi kuin ulkomuodon. Se on hyvin tyypillistä käyttökoiraharrastajille, että näyttelyitä jopa karsastetaan koiran arvon mittarina.

Muitakin palveluskoiraharrastajille tyypillisiä ilmiöitä esiintyy kasvattieni omistajien keskuudessa yhä enemmän. Yksi sellainen on koiran terveyteen ja hyvinvointiin panostaminen varsin monipuolisesti. Toki palveluskoiraharrastaminen vaatii koiralta ja aika lailla myös ohjaajalta hyvää terveyttä ja kuntoa. Koesuoritukset ovat raskaita niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja juurikin tapetilla oleva pk-kokeen tottelevaisuudessa olevan metrin hyppyesteen mahdollinen madaltaminen kansallisissa lajeissa heikentää sen merkitystä niin koiran luonteen ja läpivientikyvyn mittarina kuin koiran fyysisen suorituskyvyn mittarina. Useat ihmiset ovat kertoneet kuinka heidän palveluskoiransa voi hyvin hypätä vaivaisenakin 80 cm esteen yli noutoliikkeenä, mutta hyppy metrisen esteen yli ei enää onnistukaan. Se vaatii selvästi enemmän koiralta paitsi kanttia, myös voimaa ja iskunkestävyyttä alastultaessa. Ratsuhevospuolella sanotaankin, että tavallisen puoliveriratsun voi taitava kouluttaja kouluttaa kouluratsastuksessa grand prix, eli korkeimmalle gp-tasolle, mutta gp-tason estehevoset pitää tavoitteellisesti jalostaa tehtäväänsä, pelkkä koulutus ei siinä hommassa riitä. Koirien kohdalla on samoin: suorituskyvyssä korkeiden esteiden sujuva hyppääminen vaatii sellaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia, joita ei esim. näyttelykoirajalostuksella pystytä tuottamaan, vaikka koira kuinka osaisi juosta tahdikkaasti ja lennokkaasti.

Nyt S-pennuista 5/9 oli jo pian 1-vuotissynttäreidensä jälkeen virallisissa luustokuvissa ja silmäpeilauksissa. Näin aikaisin siksi, että moni niistä harrastaa tavoitteellisesti palveluskoiralajeja ja ne ovat energisiä ja voimakkaasti liikkuvia koiria. Nyt tietää varmuudella, että koiran kanssa voi huoleta harrastaa ja liikkua aktiivisesti ja paljon.

Kennelliitto alkoi antamaan virallisia selkäkuva-arvioita kaikille roduille noin 10 vuotta sitten. H- ja I-pentumme syntyivät vuonna 2014 ja H-pennuista kuvattiin selästä kaksi koiraa ja I-pennuista sijoitusnarttuni ja O-pentujemme emä Irrlicht. Sen jälkeen aloin suositella lonkka- ja kyynärpääkuvien lisäksi myös selkäkuvien ottamista ja samalla huumauksella on sen jälkeen usein tutkittu myös selkä. Tähän mennessä jo 45 Tallivahdilla on viralliset selkäarviot olemassa. Kun Tallivahtien tuloksia tarkastelee, on hyvä muistaa, että nyt olemassa olevissa 19 pentueessa on 18 eri emää ja 19 eri isää, eli koirieni perimä on sikälikin tavanomaista monipuolisempi.

Hoffi on edelleen hyvin terve rotu ja Tallivahdit ovat hyvin terveitä selästään

Hoffihan on edelleen hyvin terve, elinvoimainen ja pitkäikäinen rotu, mikä näkyy myös Kennelliiton jalostustietokannassa. Ja sehän on näkynyt myös selkäkuvissa. 45 selkäkuvatusta kasvatistani vain yhdellä on ollut SP1 ja kahdella LTV1. Neljällä koiralla on pitkä selkä ylimääräisen lantionikaman kera, eli ne saivat tämän vain Suomessa käytössä olevan arvion LTV4. Muissa maissa sitä ei siis käytetä vaan asteikolla LTV0-3 tarkastellaan ovatko nikamat rakenteeltaan ehjiä vai jossain määrin jakautuneita. Ihmisistä tiedetään, että ylimääräinen selkänikama on varsin tavallinen, noin 10 % ihmisistä on ylimääräinen nikama. Kun nikama on samanmuotoinen ja ehjä kuten muutkin nikamat, ylimääräisestä nikamasta itsessään ei yleensä ole haittaa. Ongelmia tuottavat sen sijaan kaikenlaiset epämuodostumat nikamissa. Nyt Tallivahtien selkätilastoissa on noin 10 % kuvatuista ylimääräinen nikama, eli voi olla, että tämä on muillakin selkärankaisilla tavallinen määrä kuin vain ihmisillä. Ylimääräinen nikama vaikuttaa kyllä olevan selvästi perinnöllinen, sillä ylimääräisen nikaman omanneen nartun pennuissa oli 3/6 kuvatusta pennusta myös ylimääräinen nikama. Pentujen isä on ulkomaalainen, jolta ei selkää ole tutkittu, joten sitä ei sitten tiedäkään tuliko tämä poikkeama molemmilta vanhemmilta vai vain emältä. Yhtä kaikki kasvattieni ylimääräiset nikamat ovat siis yhdellä emällä ja sen kolmella jälkeläisellä.

Tällä tilastolla voin jo mielestäni hyvin todeta, että Tallivahdeilla on varsin terveet selät. Kiitos siitä kuuluu varmasti suurelta osin palveluskoiraharrastamiselle, sillä olen koko ajan panostanut siihen, että kasvattieni sukutaulukoirista on vähintään 70 % palveluskoirakoetuloksia. Se korreloi positiivisesti aivan varmasti myös koirien terveyden kanssa. Sen lisäksi että vaivainen koira ei pysty suorittamaan pk-kokeen tottelevaisuusosion hyppy- ja estenoutoa, se ei pysty yleensä keskittymään myöskään erikoisjäljellä työskentelyyn. Terveysongelmat näkyvät erikoisjäljellä, IFH:ssa, usein niin, että koira ei yhtäkkiä ilmaisekaan esineitä jäljellä, ajaa jälkeä korkealla kuonolla, vaikka aiemmin on ollut maavainuinen ja koiran keskittyminen herpaantuu aiempaa enemmän ja suoritus voidaan sen vuoksi helposti keskeyttää.

Tallivahdeista neljäsosa on silmäpeilattu

Silmäpeilaustulosta on vaadittu rotumme eri maiden välisissä astutuksissa jo ainakin 20 vuotta. Yhdeksän Tallivahdin pentuetta on saanut alkunsa ulkomailla ja sen lisäksi suurin osa kotimaassakin astutetuista käyttämistäni jalostuskoirista on silmäpeilattu.  Tähän mennessä 165 rekisteröidystä Tallivahdista on reilu neljäsosa, eli 43 koiraa, silmäpeilattu. Kahdella on ollut toisessa silmässä katarakta, eli samentuma, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Yhdellä on joku poikkeavasti ripsirivistä sijoittunut ripsi, jolle ei ole tarvinnut tehdä kuitenkaan mitään. Kahdella on RD multifokaali, eli poimu tai poimuja verkkokalvolla, mikä ei ole etenevä tila, vaan rakenteellinen poikkeama, jolla ei ole vaikutusta näkökykyyn. Muutamalla on PPM iris/iris eli synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Ne ovat harmittomia.

82 kyynärpäistä tutkitun Tallivahdin tuloksista 81 on ollut 0/0 ja vain yksi 0/1

Hoffeja ei juurikaan ulkomailla edes tutkita kyynärpäistä ja Suomessa tosiaan muutoksia on niin vähän, että niistä ei saa edes tilastoa aikaiseksi. Hoffit ovat hyvin terveitä kyynärpäistään ja niihin liittyviä vaivoja ei tarvitse harrastaessa tai ulkomaisissa astutuksissakaan pelätä. Hypyn pitäisi kulkea kovaa ja korkealle, jos se vain kyynärpäistä olisi pelkästään kiinni. Lonkkatuloksiin sen sijaan selvästi vaikuttaa ulkomaiset astutukset, sillä lonkkien arviointiskaalat eroavat selvimmin eri maiden välillä ja tämän olen jo ehtinyt huomata omienkin kasvattieni kohdalla. Edelleen syytän kyllä myös korona-aikaa ja jääkaapin lähellä elämistä siitä, että silloin syntyneiden P- ja Q-pentueideni lonkkatilastoissa on tavallista enemmän C-lonkkia. Jännittävää odotella tuleeko näihin sisältöihin joskus oikeitakin tutkimustuloksia, kun koronan seurauksia jälkipuidaan.

Ensi viikolla syntyy 20:s Tallivahdin pentue – U-pennut

Meillä on ollut kotona nyt vähän remonttia, ilmastointikoneemme ja osa ilmastointiputkista on uusittu ja homma on vielä pikkuisen vaiheessa. Martan pitäisi muuttaa nyt näinä päivinä meille synnytystä odottamaan ja toivon, että ehtisin siivotakin synnytyslaitoksen, eli kodinhoitohuoneemme, valmiiksi ennen sitä. Kodinhoitohuoneen vieressä on siis tekninen tilamme, jossa on juurikin sitä remonttia tehty.

Ihana pentukevät on kohta alkamassa kotipesässämme ja nyt saa peukuttaa, että U-pentueen kanssa menee kaikki hyvin. Sitten voi jo käynnistää vedonlyönnin montako niitä syntyy, ultrassahan näkyi useita. Vedonlyöntiä voi tehdä pentujen väreistäkin, sillä pentueen sukutaulussa on aika monipuolisesti eri värejä 3/14 mustaa koiraa, 5/14 mustaa ruskein merkein ja 6/14 blondia. Miron ensimmäiseen pentueeseen syntyi 4 merkkaria ja 4 mustaa ja pentujen emä Jazza on merkkivärinen kuten Marttakin. Martan blondin Likka-siskon Q-pentueeseen syntyi 7 mustaa ja 1 merkkari ja niiden isä oli musta. Joten jännitys tiivistyy kun U-hetki lähestyy – Tallivahtien ensimmäiset pääsiäispennut syntyvät!

Hyvää pääsiäisen odotusta kaikille ja kaikkialle!