Uutta blogissa: Komea koira, mutta osaako se hypätä?

Hyppäämisestä on ollut jo vuosia puhetta kansallisten palveluskoirakokeiden tottelevaisuusosioon liittyen ja nyt hyppyihin liittyvät muutokset mm. esteen korkeus ja kosketuksesta hajoaminen, ovat Suomen Palveluskoiraliitossa sääntöasiana käsittelyssä. Sääntömuutosehdotuksia asiaan liittyen on useampia ja itse olen samaa mieltä kuin mitä liiton koe- ja kilpailutoimikunta ehdottaa, eli otetaan nykyisen IGP-tottelevaisuuden rinnalle toinen kansainvälisissä koeohjeissa jo oleva tottelevaisuusosio IBGH, jossa 1-luokassa suoritetaan käytännössä BH-kokeen liikkeet, 2-luokassa tulee lisäksi noutaminen tasamaalta ja eteenlähettäminen, 3-luokassa tulee vielä edellisten lisäksi kävelystä seisomaan jääminen ja loivan A-esteen (140 cm korkeus) yli noutaminen. IBGH:ssa ei myöskään ole ampumista. Tämä olisi mielestäni erittäin hyvä koemuoto niille roduille, joita ei pyritäkään jalostamaan palveluskoiraksi, vaan jotkut rodun harrastajat haluavat vain koirillaan harrastaa palveluskoirakokeita. IGP-tottelevaisuus vaativampien estenoutojen ja suorituksen aikaisen ampumisen kera säilyisi näin jalostukseen suunniteltuna koemuotona niille roduille, joille palveluskoirakoe on jalostuksen käyttökoe, kuten hovawarteilla. Silloin myös kansallisten lajien merkitys jalostuksen käyttökokeena ei muuttuisi nykyisestä.

Jos kuitenkin päätetään helpottaa kaikkien koirien kansallisten lajien tottelevaisuussuoritusta, riskinä on että kansallisten lajien suosio palveluskoiraksi jalostetuissa roduissa laskee entisestään ja harrastaminen siirtyy yhä enemmän kansainvälisiin palveluskoirakokeisiin. Tämän näen itse enemmän kansallisten lajien lopun kuin uuden alkuna. Sääntömuutoksen tarvettahan perustellaan mm. kansallisten lajien suosion kasvattamistavoitteella. Nythän ihmisetsintään keskittyviä maastolajeja voi jo pelastuspuolella harrastaa kaiken rotuisilla, jopa monirotuisilla koirilla, eikä niiden harrastaminen ole lisääntynyt, vaikka kaikilla on mahdollisuus pelastusta harrastaa. Pelastuksen SPKL:n PEKO-T kokeestahan voi myös saada koiransa käyttövalioksi, mikä voi nyt houkutella myös kunnianhimoisimpia harrastajia. Toinen muutoksen syy on ollut pelko siitä, että koira voi loukkaantua 1 metrin korkean hyppyesteen hyppäämisessä. Samat henkilöt, jotka nyt kovasti pelkäävät oman koiransa puolesta, voivat juoksuttaa koiraansa vaikkapa kallioisilla metsäalueilla, joissa on paljon korkeita hyppyjä ja epävakaata alustaa. Suurin osa koirien loukkaantumisistahan tapahtuu yleensä metsälenkeillä. Ja ehkä vielä hölmömpää on se, että samat pk-kokeisiin helpotuksia kaipaavat koiranohjaajat voivat myös harrastaa agilityä koiraansa säästelemättä, sillä sehän on monin verroin koiria vammauttavaa harrastamista kuin palveluskoiralajit. Itse hyviin palveluskoiraominaisuuksiin keskittyvänä kasvattajana ihmettelen eniten sitä, kuinka sen sijaan että jalostettaisiin parempia tai ainakin yhtä hyviä palveluskoiria kuin mitä rodussa aiemmin on ollut, siis sellaisia, jotka ovat iloisesti esteitä suorittaneet, tyydytään nyt siihen, että koiramateriaali ei enää kykene psyykkisistä, fyysisistä tai sosiaalisista (mm. ohjaajan oma rimakauhu) syistä suoriutumaan esteistä ja siksi halutaan helpotuksia. Itse näen tässä selvästi enemmän koirajalostuksen tarpeet kuin koevaatimusten helpottamisen tarpeet.

Mikäli kansallisiin palveluskoiralajeihin tulee helpotetut suoritusvaatimukset, niin sehän todennäköisesti johtaa siihenkin, että palveluskoirien muotovalion arvoon liittyvät koevaatimukset tulevat muuttumaan ja kansalliset koetulokset eivät ehkä enää riitäkään C.I.B ja FI MVA -muotovalioiden arvoon. Jolloin niiden suosio laskee senkin vuoksi. Mielenkiintoista on nähdä mihin kaikkiin muutoksiin nämä sääntömuutokset sitten johtavat, jos helpotukset niissä korostuvat. Vaikka olen perusluonteeltani hyvin optimistinen, niin tässä muutosprosessissa olen enempi realistinen, mikä onkin sitten psykologisesti tulkittuna yleensä pessimismiä. Tallillamme muinoin vieraillut pikkutyttö ihasteli kovin koiriamme ja kysyi blogin otsikoksi pistämäni kysymyksen. Komea koira, mutta osaako se hypätä? voi hyvinkin olla tulevaisuudessa aiheellinen kysymys jopa palveluskoiraksi jalostetuilta roduilta.

Pentusirkus 2023.1 on onnellisesti ohitse

Pöytyällä kasvaneet 10 pikkuTeetä asuvat nyt kaikki omissa kodeissaan ja yhteiselo on alkanut hyvin. Jännitettävää tosin riittää, sillä suunnilleen puolessa kodeista on kissa/kissoja ja/tai vanhempia koiria ja lauman uudelleen muokkautuminen on käynnissä. Mukavasti ovat ihmiset ottaneet vinkeistäni vaarin ja jo nyt varanneet pentukurssia keväälle. Olen aina suositellut, että mitä nuorempana saa yhteistyön hyvin sujumaan ja kaikki siihen tarvittavat taidot pennulle opetettua on elämä jatkossa helpompaa. Tärkeää olisi että yhteistyövalmiudet olisivat hyvin kehittyneet ja yhteinen sävel eri tilanteissa löytynyt jo ennen noin 1-vuoden iässä tulevaa murrosikää. Pennut saivat jälleen esirokotteen (pikkupentujen 3-rokote) pian 6 viikkoa täytettyään, jolloin niiden kanssa voi huoletta kulkea kylillä ja sosiaalistaminen voi edistyä ihan oppikirjojen mukaisesti. Rekisteritodistusten saamisen kanssa on tullut uusia haasteita, kun postia ei enää jaeta joka arkipäivä ja näin todennäköisyys siihen, että ne eivät ehdi tulla luovutukseen mennessä kasvaa.

Pentusirkus 2023.2 alkaa ihan kohta ja Tallivahtien yhteiset tottelevaisuus- ja suojelutreenit jatkuvat

Martta voi jo paksusti ja laskettu aika on parin viikon päästä. Olen ehtinyt tavatakin nyt talven hallitreeneissämme useita potentiaalisia U-pennun ostajia ja nyt treenejämme pääsee huhtikuun alusta seuraamaan myös ulkokentällä, sillä saamme vuokralle palveluskoirakentän tiistai-iltaisin aina syyskuun loppuun asti. Taitavat kouluttajamme maankuulu suojelun maalimies Esa Tapio ja tottelevaisuusekspertti Pauliina Kaivonen ovat halukkaita jatkamaan yhteistyötä edelleen kanssamme, joten hoffin HAUskat treenimme jatkuvat! Tallivahdin alkukauden kennelleiri on 2.-4.6. Kuralan Kartanotilalla Yläneellä ja siihen mennessä ovat U-pennutkin jo kotiutuneet. Lauantaina 3.6. voimmekin pitää leirillämme aiempaa suuremmat pentutreffit ja harjoitella porukalla jälkihommia. Sunnuntaina leiriohjelmassamme on Tämä on -suojeluvalmennusta a la Juha Korri. Hän luennoi meille ensin suojelun perusasioista ja sitten leikittää koiriamme. Leirillehän voi tulla sekä yöpymään ja nauttimaan hyvästä seurasta oikein urakalla tai sitten voi tulla myös päiväkävijänä osallistumaan jonain päivänä. Nyt on siis monenlaisia HAUskuuksia horisontissa! Meikäläistä tietenkin nyt eniten odotuttaa se, että saamme pikkupoikasen omaan laumaamme Martan ja Miron pennuista. Se on taas todellinen uuden alku ja piristysruiske omaan harrastamiseeni!

Nähdään treeneissä ja hyvää kevättä kaikille! t. Minna ja Tallivahdit