Meidän keväämme on taas täynnä pennunodotusta tai oikeammin ensin kahden nartun juoksujen odotusta. Se on aina yhtä jännittävää ja tähän mennessä jokainen Tallivahdin nartun omistaja on odottanut suunnilleen kaksi kuukautta juoksua alkavaksi kuin kuuta nousevaa. Kasvattieni juoksuväli on ollut keskimäärin 7 kk, jolloin se vähän siirtyy almanakassa koko ajan eteenpäin ja vaikeuttaa siksi selvästi ajankohdan ennustamista. No samalla tietenkin pentuja odottavien aika on pitkä, mutta onneksi pentukuume on yleensä vallan sitkeää laatua.  

Maamme kevät on nyt myös vallan eduskuntavaalitäyteinen. Tällä kertaa myös sosiaalinen media on siinä hyvin aktiivinen ja vaalikoneitakin on jokaisella politiikkaan vaikuttamaan pyrkivällä taholla. Meille eläintenystäville löytyy myös oma vaalikone, Eläinsuojeluliitto Animalian ja SEY Suomen Eläinsuojelu-yhdistysten liiton eläin¬poliittinen vaalikone. Siinä on valitettavasti kysymyksiä vain 8 ja yleensähän mittari on sitä tarkempi mitä enemmän siinä on kysymyksiä. Vastausskaala on onneksi portaaton liukuma, mikä kyllä lisää kyselyn tarkkuutta. Odotin vastatessani koko ajan susikysymystä, mutta sitä ei ollut. Ehkä se olisi ollutkin liian provokatiivinen ja vienyt huomion esiin nostetuilta muilta sisällöiltä. Meilläpäin susista puhutaan edelleen tuon tuostakin, kun havaintoja on tänäkin talvena tehty kuulemma Maskussakin. Meikäläisen ehdotus susiongelman ratkaisuun olisi rajoittaa murto-osaan peura- ja hirvikantoja täällä ruuhkasuomessa, sillä niiden perässähän ne sudet tänne tulevat. Samalla pääsisimme punkkiriesasta, sillä punkithan asuvat peuroissa. Ja paras inhimillinen hyöty varmasti olisi hirvieläinkolarien väheneminen suorassa suhteessa kannan kokoon. Me asumme vain 8 km päässä Maskun, Raision ja Naantalin keskustoista, siis sikäli lähes taajamassa, ja pihaltamme noin 2 km säteellä on ainakin viisi peurojen ja hirvien ruokintapaikkaa. Siitä huolimatta, että täällä ei ole mitään kunnollisia metsäalueitakaan vain pieniä kalliosaarekkeita peltojen välissä. Yksi ratkaisu hirvieläinkantoihin voisi olla jo sekin, että ruokintapaikoilta olisi lakisääteinen minimietäisyys lähimpään taajamaan esim. 20 km. Mutta takaisin taas vaaliteemaan, jos näitä kyselyitä jaksaisi täyttää mahdollisimman monta, niin ehkä sieltä se optimaalisin ehdokas löytyisi. Vielä kahden kyselyn jälkeen ei ainakaan meikäläiselle ole ehdokas kirkastunut.

Some-maailman verkostokulttuuri laajenee yksittäisistä henkilöistä yhdistyksiin ja koiramaailmassakin tiedonkulku ja vaikuttaminen sen kautta tehostuvat

Some-maailma luo mahdollisuuden verkostoitua entistä tehokkaammin ja se näkyy hienosti jo koiraharrastajienkin keskuudessa. Aiemmin eri koirajärjestöt ajoivat enemmän vain omia asioitaan, nyt mennään yhä useammin KOIRA edellä. Esimerkiksi Suomen Palveluskoiraliiton facebook -sivulla kehotettiin tutustumaan Agilityliiton uusiutuneeseen jäsenlehteen, ja etenkin juuri ilmestyneessä numerossa olleeseen koiran jalostamiseen liittyvään juttuun.  Siinä pohdittiin urheilukoirilta vaadittuja ominaisuuksia. Haastateltavana oli jalostusagronomi Katariina Mäki, joka listasi hyvän toimintakyvyn, tasapainoisen hermorakenteen, aktiivisuuden, terveen luuston ja liioittelemattoman rakenteen hyvän urheilukoiran edellytyksiksi. Mäkeä huolestutti se, että rotuja pyritään jalostuksella jo virittämään niin huippuunsa, ettei koirien hermorakenne enää sitä kestä ja seurauksena voi olla jopa neurologisia ongelmia. Koirien pakko-oireisesta neurologisesta häiriöstä oli juttua vähän aikaa sitten Suomen Kennelliiton Koiramme -lehdessä.

Mäkihän omistaa hovawartin ja hän ja monet muut koiramaailman vaikuttajat ovat usein nostaneet hovawartin myönteiseksi jalostusesimerkiksi. Tyypillinen hovawart on liioittelemattoman peruskoiran näköinen, jota ehkä siksikin usein luullaan sekarotuiseksi, ja hovawart on edelleen rotujen välisessä vertailussa varsin terve. Vahtikoiralla vilkkaus ei saa korostua, jotta malttia vahtihommiin riittää, ja hermojenkin pitää olla hyvät pitkäkestoiseen työskentelyyn, tilusten vahtimiseen ja ärsyyntymiskynnys siinä hommassa hyvin korkealla puremisriskien välttämiseksi. Esimerkkinä säilyminen jatkossakin vaatii rodultamme yhä tietoisemmin erilaisten jalostuksen sudenkuoppien välttämisen ja strategista jalostuksen johtamista, jotta kasvattajat eivät hurahtaisi pentukysynnän ohjaamina erilaisiin muotivirtauksiin. Itse näen hoffien kohdalla suurempana muotiriskinä näyttelyharrastuksen mukanaan tuomat ylilyönnit koiran rakenteeseen, turkkiin, liikuntaan ja niihin liittyviin terveysriskeihin. Näistähän olen aina silloin tällöin blogissani myös kirjoitellut. Edelleenkin odotan, että joku tutkisi systemaattisesti ulkomuotoon liittyviä sairausriskejä. Nykyään ymmärrys liian lyhyestä kuonosta ja sen mukanaan tuomista hengitysvaikeuksista on jo lähes yleissivistystä, mutta paljon muitakin ”jalostuksen kukkasia” on olemassa. Esimerkiksi näyttelyrodut ovat yleensä ylikulmautuneita takaosastaan ja liian vähän kulmautuneita etuosastaan, mikä mahdollisesti selittää erilaisia nivelsairauksia, kun rasituksen painopisteet tulevat luonnottomiin kohtiin.

Koirat ovat nyt selvästi IN!

Koirien kouluttaminen niiden loistavan hajuaistin hyödyntämiseksi erilaisiin tehtäviin ja erilaisille toimialoille laajenee. Valtakunnallisen uutiskynnyksen ylitti useissa medioissa kaukolämmön vuotokohtia paikantava kaukolämpökoira, jonka Vantaan Energia Oy otti palkkalistoilleen ja julkaisi tämän Jekku-koiran tehtävään nimitystiedot ainakin Maaseudun Tulevaisuuden ja Helsingin Sanomien Nimityksiä -palstoilla. Koiran hajuaistiin perustuva syövän paikallistaminen ihmisiltä sai myös hyväntekeväisyysrahoitusta ja pian varmaankin jokainen syöpää epäilevä voi käydä ensin syöpäetsintään koulutetun Mustin konsultoinnissa ennen lääkärin konsultointia. Se varmasti helpottaa aina vaan enemmän kuormittuvaa terveysalaa.

Kerroin aiemmassa blogitarinassani kuinka maamme pelastuskoiratoiminta pääsi harppauksen eteenpäin VIRTA-näyttökokeen eli pelastuskoirien viranomaisten suorittaman käyttöönottotarkastuksen avulla ja lupasin jopa VIRTA-näyttökokeen suorittaneille kasvateilleni 600 euron palkkion Tallivahdin kennelin kannustusjärjestelmässäni. Jatkossa kaikki virallisiin hälytyksiin hyväksyttyjen koirien tulee VIRTA läpäistä. Samalla loppuu Suomen Palveluskoiraliiton (SPKL) ja Suomen Pelastuskoiraliiton (SPeKL) alaisten koiraharrastajien hännänveto siitä, kummassa järjestössä koulutetaan parempia koiria. Suomen Palveluskoiraliitto ennakoi ilmeisesti nyt myös pelastusharrastamisen kasvua ja on päättänyt perustaa pelastuskoiratoiminnan suunnittelijan tehtävän. Siihen haki määräajassa upea määrä 63 innokasta koiraharrastajaa!

Koiran kouluttaminen on taitolaji ja siinäkin verkostoituminen on suuri etu

Nyt kun viime vuoden H ja I pentueemme ovat junioreja, koulutusasiat ovat olleet kovasti pinnassa. Facebookissa Tallivahdin keskusteluryhmässä jaamme ahkerasti kaikenlaisia kurssilinkkejä ja koulutusvinkkejä toinen toisillemme ja siinä facebook on kyllä vallan verraton väline! Helpoimman kynnyksen koulutushaaste on näyttelyharrastaminen ja moni aloittaakin ”julkiset” esiintymisensä näyttelyistä. Sitten seuraava haaste olisi toko-koe ja toivottavasti jo ensi kesänä rotumme mestaruustokossa nähdään taas uusia Tallivahdin koirakoita. Se on ollut perinteinen tokokisojen aloituspaikka ja monille meistä myös ainoa vuosittain tokokisa. Erityisen hauskaksi sen tekee tietenkin se, että mukana on noin 60 hoffikkoa eripuolilta Suomea ja kisaa käydään kaikissa tottelevaisuuskokeen luokissa. Kaikista innokkaimmat ja tavoitteellisimmat hoffiharrastajat suuntautuvat palveluskoira- ja pelastuskoiraharrastuksiin, joiden kokeet mittaavat myös käyttöominaisuuksia jalostamisen tueksi.

Järjestän jälleen keväisen FH-koulutusleirin ja jälleen kotikonnuillamme Maskussa. Nythän meillä on käytössämme myös upeat majoitustilat, kun siskoni mies osti naapuritilan asuinrakennukset ja aloitti niissä Kivimäen Matkailutilan toiminnan. Mehän ostimme siskoni kanssa naapuritilan seitsemän hevosen tallin ja sen myötä tallin pitämisen harrastaminen meillä tuplaantui. Viime vuonna järjestin myös kennelimme syysleirin, jossa oli samalla pentutapaaminen. Sitä olen suunnitellut myös tälle syksylle, jos ja kun pentueita tulisi jälleen kaksi tänäkin vuonna. Olen jo kasvattamisharrastuksen alusta asti pyrkinyt verkostoitumaan koulutusasioissa osaaviin palveluskoiraharrastajiin tai koira-alan ammattilaisiin. Mielestäni ilman toimivaa koulutusverkostoa palveluskoirien kasvattaminen olisi varsin hankalaa ja painopiste jalostuksessa siirtyisi siksi väkisinkin seurakoiratyyppisiin koiriin.

Erilaisia koiran kouluttamisen kursseja on tarjolla nykyään niin paljon, että aloittelevalla koiranomistajalla on varmasti valinnan vaikeus. Olen itse suositellut aina palveluskoiraharrastamisessa taitavia kouluttajia tai yhdistyksiä. Ja mieluiten vielä sellaisia yhdistyksiä, joilla on aktiivinen ja vahva kokeiden järjestämisen kulttuuri. Kokeissahan mitataan kouluttamisen onnistumista ja käyttökokeissa, kuten palveluskoirakokeissa myös koiran ominaisuuksien jalostumisen onnistumista. Kokeiden järjestäminenhän on sitä paitsi lähes yhtä hauskaa kuin kokeisiin osallistuminen. Sillä ajatuksella olemme tänä vuonna 10 vuotta täyttävässä pienessä palveluskoirayhdistyksessämme Varsinaiset Hoffit ry päättäneet järjestää peräti 8 kuuden koiran FH eli erikoisjälkikoetta. Se on mahtava määrä, sillä meitä jäseniäkin on vain 8. Tälläkin kertaa saamme kuitenkin hyvin apua muilta lähiseudun FH-harrastajilta ja monet ovat jo tarjoutuneet jäljentekijöiksi kevään kokeisiimme! Verkostoituminen on näin ihan käytännöntasollakin aktiivista ja mukavaa!