Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että luonnetestissä luoksepäästävä, hieman pidättyvä-arvion saaneita koiria on mielestäni aiempaa enemmän niin meidän rodussamme kuin monissa muissakin roduissa. Mitä tällainen hieman varautunutta käyttäytymistä ilmentävä tulos kertoo? Se kertoo, että koira ei syystä tai toisesta halua lähestyä vieraita ihmisiä. Mitä syitä tähän käyttäytymiseen sitten voi olla?

1. Koira, joka ei välitä vieraista ihmisistä, voi kuitenkin kohdata vieraat ystävällisesti, jos se on siihen koulutettu, eli sille on opetettu tervehtiminen sosiaalisena taitona. Meillä oli tällainen koira, Abba, joka ei ollut kiinnostunut vieraista, ei kerjännyt heiltä huomiota tai rapsutuksia, mutta se kohtasi kaikki ihmiset avoimen ystävällisesti, koska olimme sen siihen opettaneet. Kun se oli tervehtinyt, se ei enää ollut kiinnostunut vieraista. Luonnetestissä se sai tuloksen Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin eli maksimipisteet tästä osiosta. Oikeampi tulos olisi ollut hieman pidättäytyvä/ varautunut, koska Abba ei välittänyt kuin harvoista ihmisistä. Sillä oli kuitenkin hyvät sosiaaliset taidot ja näyttelyssäkin saatoin pestata paikan päällä kenet vain sitä esittämään.: jos esittäjällä oli muutama nakin pala mukanaan, toimi Abba yhtä varmasti hänen kanssaan kuin meikäläisen kanssa kehässä. Koskaan se ei pakittanut näyttelytuomarille vaan esiintyi itsevarmasti kaikissa tilanteissa, eli se ei pelännyt ihmisiä, mutta tykkäsi vain harvoista. Opetin sen näyttelyssä heiluttamaan häntäänsä kun heiluttelin omaa sormeani ja näin se myös hämäsi tuomareita vaikuttaen avoimelta ja iloiselta, vaikka oli tosiaan paitsi varautunut myös varsin totinen. Olen käynyt hakutreeneissä kaikkien koirieni kanssa jonkin verran ja Abba on ollut ainoa koirani, joka ei halunnut etsiä vieraita ihmisiä, se tarvitsi siihen muun motivaattorin. Siitä ei myöskään olisi tullut haukkuvaa hakukoiraa, vaikka se tykkäsi kyllä haukkua käskystäkin, sillä Abba ei halunnut jäädä vieraan ihmisen luokse metsään. Siitä olisi pitänyt siksi tehdä rullakoira.
2. Koiralla voi olla huonoja kokemuksia ihmisistä, jolloin varautuneisuus on enemmänkin epäluuloisuutta. Se ei enää luota ihmisiin ns. sinisilmäisesti kuten pikkupennut synnyinlaumassaan yleensä tekevät, vaan se pyrkii ensin luomaan käsitystä ihmisestä ennen kuin alkaa rakentaa ystävyyttä. Jos tällaisen koiran vie esim. luonnetestiin, jossa vieras ihminen uhkaa koiraa parissa kohdassa, voi se vahvistaa koiran epäileväisyyttä eli luottamuspulaa ihmisiin entisestään. Jatkossa se voi siten olla entistä epäileväisempi ja tulla jopa vihaiseksi vieraille.
3. Useinmiten varautunut käyttäytyminen ilmentää kuitenkin arkuutta; koira ei uskalla lähestyä vieraita ihmisiä tai pelkää vieraita tilanteita. Tänä kesänä olen mielestäni nähnyt näitä arkoja koiria tavallista enemmän. Sosiaalinen rohkeus on geneettinen ominaisuus ja sikäli arkuus on perinnöllistä. Usein tämä arkuus sitten näkyy luonnetestissä jonkinlaisena pidättyväisyys -arviona. Tulos vahvistuu vielä, jos hieman pidättyvä -tuloksen saanut koira on vaikkapa vain näyttelyissä saanut luonteesta samansuuntaista kommenttia tuomarilta. Harmillisesti monet tuomarit jättävät luonteen kokonaan arvioimatta. Esimerkiksi nyt kesällä rotumme erkkarissa avoimen luokan uroksissa oli arvostelussa koira, joka pelkäsi koko tilannetta niin että ei meinannut kehässä pysyä ja myös pakitti tuomarille. Se oli niin surullisen näköistä, että kysyimme ystäväni kanssa lähellä seisovilta ihmisiltä, joilla oli osallistujaluettelo, että mikä koiran nimi on. Kun jälkeenpäin tarkistin koiran saaman arvostelun, siellä ei ollut lainkaan mainintaa arkuudesta, vaan arvio oli hyvin myönteinen. Kuitenkin juuri luonne on mielestäni koiran tärkein ominaisuus; moni kakku päältä kaunis mutta sisältä silkkaa….

En käyttäisi epäilevää tai pelokasta koiraa jalostukseen

Sanotaan että koiran jalostusarvo näkyy vasta sen jälkeläisissä. No, samalla logiikalla tietenkin se mitä koiraan on haluttu jalostaa, näkyy sen sukutaulukoirissa. Sukutaulun tutkiminen on keskeistä etenkin tuontikoirien ja ulkomaisten urosten kanssa, mutta on se toki myös hyvin tärkeää kotimaisten koirien kanssa. Usein narttua käytetään jalostukseen, sillä logiikalla että niillä leluilla leikit, joita sinulla on, mutta uros valitaan jalostukseen. Mitä vähemmän uroksen sukutaulukoirista on tietoa, sitä vähemmän voit ennustaa mitä uros oikeasti periyttää.

Käyttöominaisuuksien jalostus keskittyy käyttökoetuloksiin, jotka meidän rodussamme ovat palveluskoirakokeet ja pelastuskoirakokeet. Niihin on yleensä sisäänrakennettu myös koiran luonteen, yhteistyövalmiuksien, rohkeuden ja tavoitteellisen läpivientikyvyn jalostaminen. Näyttelyjalostaminen puolestaan keskittyy ulkomuotoon ja se tuottaa tutkitusti passiivisempia ja arempia koiria, ns. matkalaukkumalleja, jotka kiertävät näyttelykehää kohtaloonsa alistuen. Näyttelykoirien osalta pitäisi luonteesta saada tietoa muuta kautta, mutta valitettavasti eri maiden luonnetestit ja jalostustarkastukset eivät välttämättä mittaa perinnöllisiä ominaisuuksia, vaan tuloksiin vaikuttaa liian paljon mm. millaista elämää koira on elänyt ja mihin se on opetettu. Yleensäkin käyttäytymisestä noin puolet selittyy geeniperimällä ja puolet oppimiskokemuksilla, niin meillä ihmisillä kuin koirillakin. Näin samoilla ominaisuuksilla varustettu koira voi eri ihmisten käsissä saada hyvinkin erilaiset arviot. Samoin saman henkilön eri koirat saavat usein esim. luonnetestissä samankaltaiset arviot, ne ovat siis oppineet elämään tietyllä tavalla.

Paras tapa saada luotettavaa tietoa on erilaiset toistotutkimukset, useat koetulokset, saman luonnetestin tekeminen useamman kerran tai että yhden ja saman testikerran sisällä toteutetaan useita esim. sosiaalisia painetilanteita. Valitettavan usein koira suorittaa elämässään yhden noin 15 minuutin testin, jossa sen reaktioita yksittäisiin tapahtumiin arvioidaan. Arvioitsijat eivät yleensä ole käyttäytymistieteen asiantuntijoita, vaan ihan tavallisia koiraharrastajia, jotka ovat opiskelleet itselleen tuomaripätevyyden. Koirasta pitäisi yhden lyhytkestoisen ja suppean rakenteen sisältävän testauksen lisäksi saada tietoa myös muuta kautta, jotta käsitys sen jalostusarvosta varmistuisi. Yksinkertaisinta on tietenkin tutkia sukutaulukoiria ja niiden jälkeläisiä laajemminkin.

On välillä turhauttavaa huomata, kuinka alunperin innokkaasti palveluskoiraharrastuksiin suuntautuneet koiraharrastajat luopuvatkin harrastustavoitteista, koska yhteistyö koiran kanssa ei suju niin, että luottamus koeonnistumisiin vahvistuisi. Jos koiran omistaja ei uskalla mennä koiransa kanssa yhdessä kokeisiin, koska pelkää koiransa tekevän mitä sattuu, on tilanne tietenkin ihan arjen sujuvuuden näkökulmastakin ikävä. Olen nähnyt eri yhteyksissä useita koiria, joiden käyttäytyminen ei vakiinnu, koiran paineensietokyky vaihtelee liikaa ja se heijastuu myös suoritustuloksiin: koiran suorituksessa näkyy epätasaisuutta, se ei näytä harmoniselta ja vakiintuneelta ja koira voi myös kuormittua epäonnistumisesta niin, että suoritus keskeytyy. Ohjaajaherkille ja ylipäänsä tunneherkille koirille myös ohjaajan oma paineistuminen tuottaa lisäpainetta, sillä tunne tarttuu ja siinä on koiranohjaajan ensin saatava itsensä karaistumaan ja säilyttämään mielensä tasaisena, ennen kuin voi vaatia samaa koiraltaan.

Mutta jopa erittäin itsenäistä koiran työskentelyä ja ongelmanratkaisukykyä edellyttävässä lajissa kuten erikoisjälki, koira voi stressata niin että keskittyminen herpaantuu, jännitys menee ns. jalkoihin ja koira alkaa juoksennella ja suoritus katkeaa vaikkapa harhalle. Jalostuksellisesti tärkeämpää on se, että koira on suoritusvarma erilaisissa koehaasteissa, kuin että se on teknisesti saatu koulutettua pitkälle, mikä joskus satunnaisesti joissain tilanteissa näkyy hienoina pisteinä. Ahkera ja osaava koulutus ei periydy, mutta koiran oma suoritusvarmuus ja tavoitteellinen läpivientikyky periytyvät. Näistä syistä meikäläinen arvostaa koetuloksissa ennen kaikkea koiran itsenäistä suorittamista vaativia osuuksia ns. maastotuloksia. Koiran nenänkäyttökyky ja tavoitteellinen etsintävarmuus ovat mielestäni palveluskoiran tärkeimpiä ja hyödyllisimpiä ominaisuuksia.

Lopuksi – rotumme MM-kisat lähestyvät ja matkakuumetta alkaa olla

Ensi viikolla matkustamme Kati Koiviston ja Martan, TV Liebling, sekä Mironi, TV Mirakelmann, kanssa Slovakiaan rotumme MM-kisoihin. Mukana kokeessa on kaikkiaan komeat 93 hovawartia, joista 50 kilpailee mestaruustittelistä eri lajeissa: IGP-FH 17, IGP3 13, IBGH3 15 ja OB3 5 kisaajaa. Myös alemmissa luokissa on kivasti koiria yhteensä 43, IGP1 8, IFH1 11, IFH2 15, OB1 8 ja OB2 1. Jälkipeltoa siis tarvitsee ihan hirmuisesti samoin talkoolaisia. Koe alkaa arvonnoilla ja avajaisilla to 22.10. ja IGP-FH jälkikisaa käydään perjantaina ja sunnuntaina. Toisena päivänä alustana on heinäpelto ja toisena päivänä sitten multa/kultivoitu. Jännitys tiivistyy toki jo matkalla, sillä olen viimeksi ajanut Via Balticaa vuonna 2004 ja silloin se oli todella huonossa kunnossa. Nyt tiet ovat kuulemma jo ihan eri luokkaa ja toivottavasti kaikki sujuu matkallamme kumpaankin suuntaan turvallisesti ja hyvin. Perillä olemme hotellissa yötä ja saamme näin sopivasti myös nauttia vähän kisalomailutunnelmistakin. Mirolle nämä ovat jo kolmannet IHF:n IGP-FH MM-kisat. Ensimmäisen kerran olimme edustamassa maatamme v. 2021 Saksassa ja silloin vasta 4-vuotias Miro teki hyvä FCI IGP-FH -tuloksen ja sijoituimme viidenneksi. Viime vuonna sitten voitimme maailmanmestaruuden täällä Suomen ensimmäisissä IHF MM-kokeessa. Kati ja Martta ovat nyt neitsytmatkallaan MM-kokeessa ja olisihan se vallan komeaa, jos he saisivat tuloksen! Pitäkääpä meille peukkuja ja lukekaa somesta matkapäiväkirjaamme! 😊